Kiihtelysvaaralaiset kansanlaulut

Kirjailija, taiteilija Kyllikki Malisto (Malin) (synt. Weckman, myöh. Wartiovaara) syntyi Anjalassa 5.11.1894. Hän oli puolitoistavuotias, kun hänen isänsä William Wartiovaara tuli Kiihtelysvaaran ensimmäiseksi kirkkoherraksi vappuna 1896. Kyllikki-tytär alkoi jo polvenkorkuisena kuunnella pappilan palvelusväen murretta ja kiinnostui myös heidän kummallisista lauluistaan. Vähän varttuneempana hän pääsi kaksi vuotta nuoremman veljensä mukaan ulkotöihin, kuten vastantaittoon ja heinäpellolle. Täällä hän huomaamattaan tallensi muistiinsa satoja kansanlauluja ja paikkakunnan murteen.

Kaksitoistavuotiaana Kyllikki Wartiovaara aloitti Joensuun Tyttökoulun. Rovasti oli lapsilleen vuokrannut kaupungista kokonaisen talon, koska opinsaunassa saattoi samanaikaisesti olla seitsemän Wartiovaaraan lasta. Sanottiin, että heillä oli siellä oikein lehmä, piika ja piano.

Tyttökoulun käytyään Kyllikki Wartiovaara siirtyi vuonna 1913 Helsingin Taideteollisuuskouluun, johon vanhemmat keksivät hänet lähettää jonkin kukkaisakvarellin johdosta. Kuvataiteilijana hän kiinnostui lähinnä graafisesta taiteesta. Kyllikki Wartiovaara avioitui juhannuksena 1916 taiteilija Hannes Maliston kanssa. Kyllikki Malisto osallistui taitelijapuolisonsa kanssa useiden kirkkojen ja julkisten rakennusten koristemaalaukseen. Vuonna 1921 heillä oli yhteinen näyttely Teknillisessä korkeakoulussa.

Avioliiton alkuvaiheessa Kyllikki laati Peltomies- ja Tuulispää-lehtiin salanimen varjossa kansantarinoihin ja -kaskuihin perustuvia jutelmia. ”Jousimiehessä”, ”Aitassa” ja ”Uudessa Suomessa” julkaistiin hänen helsinkiläisaiheisia kertomuksiaan. Vasta isänsä kuoltua ja Karjalan jäätyä, Kyllikki Malisto halusi toden teolla ryhtyä kirjoittamaan. Vuonna 1925 ilmestyi novellikokoelma Kangastusta ja vuonna 1929 Pappilan mäeltä. Kului lähes 30 vuotta muiden tehtävien parissa, kunnes vuonna 1946 ilmestyi Kylpevä kuu -niminen runokokoelma.

Kun Kyllikki Malisto vuonna 1913 muutti Helsinkiin, hänellä oli pää täynnä lauluja, joiden arvon hän tavallaan tiesi, mutta ajatteli niiden jäävän käyttökelvottomiksi. Lähes 30 vuotta kului, kunnes erään sattuman kautta Malisto tutustui säveltäjä Väinö Hannikaiseen. Kun Hannikainen halusi sovittaa kuulemiaan kansanlauluja, tajusi Malistokin muistamiensa laulujen arvon. Varsin pian ilmestyi yhteistyön tuloksena Westerlundin kustantamana Väinö Hannikaisen sovituksina kokoelma Karjalaisia kansanlauluja I vuonna 1942. Toinen osa julkaistiin vuonna 1943 ja kolmas osa vuonna 1959. Lauluista oli tarkoitus tehdä myöskin karjalainen kansanooppera, mutta kohdalle sattui paljon kuolemantapauksia ja muita esteitä, joten suunnitelma jäi toteutumatta. Kiihtelysvaaralainen kansanlaulu kärsi suuren menetyksen, kun säveltäjä Väinö Hannikainen kuoli vuonna 1960. Työ pysähtyi myös Maliston terveydentilan vuoksi. Laulujen julkaisu jatkui vasta vuonna 1978, jolloin ilmestyi professori Ahti Sonnisen toimittamana laulukokoelma Karjalaisia kansanlauluja Kiihtelysvaarasta.

Valtakunnallisesti ja erityisesti paikallishistoriallisesti merkittävimmän kulttuuritekonsa Kyllikki Malisto teki kiihtelysvaaralaisten kansanlaulujen keräämisessä ja kotiseutumuseon perustamisessa.

Hän tallensi muistinvaraisesti 1900-luvun alusta alkaen kiihtelysvaaralaista kansanlauluja, joita laulukokoelmassa on 350 kappaletta. Lisäksi Runoarkistoon on tallennettu noin 400 Maliston laulamaa kansanlaulua. Kansanlaulukokoelman toimittaja, professori Ahti Sonninen on kuvaillut Maliston asennetta kansalauluihin Maliston omin sanoin: ”Opin laulut tietämättäni. Kerran kuultuani jäi sävelmä sanoihin nojaten mieleeni. Laulut ottivat minut.”

Laulukokoelman merkityksestä kertoo myöskin säveltäjä Einari Marvian lausunto: ”Hänen (Kyllikki Maliston) työnsä on epäilemättä suuriarvoisin ja laajin viime vuosikymmenien ajoilta. Nykyisin sellaisen lauluaarteen kerääminen ei enää olisi edes mahdollista.”

Kyllikki Malisto