Oskolan kylä on itäisin vanhan Kiihtelysvaaran kylistä ja on asutukseltaan alueen vanhimpia, sillä siellä tiedetään olleen jo keskiajalla runsaasti asutusta. Vuonna 1500 Oskolassa oli viisi taloa ja vuonna 1589 jo 14 taloa. 1800-1900-lukujen vaihteessa Oskolan kehitykseen vaikutti merkittävästi pitäjän suurin tila Oskolan hovi, jonka isännän, Antti Parviaisen, toimesta aloitettiin esimerkiksi Loitimon lasku vuonna 1865 ja perustettiin Oskolankosken mylly. Vesimylly toimi vuoteen 1925 saakka. Loitimojärvi on Jänisjoen reitin kokooja-allas, joka ennen laskua oli huomattavasti nykyistä laajempi toimien muinaisten vesireittien kohtauspaikkana.

 

Kiihtelysvaaran suurimpien järvien Loitimon ja Melakon sekä Jänisjoen kautta uitettiin puuta Laatokan rannalla olevalle Läskelän tehtaalle. Metsätyöt ja uitot toivat työtä oskolalaisille, mutta sotien seurauksena uitot alkoivat vähitellen vähentyä puutavaran kuljetuksen siirtyessä maanteille.

 

Oskolassa toimi 1900-luvun alussa Otrasen kauppa ja oma postipalvelu kylälle saatiin vuonna 1946. Oskolan vanhin koulu rakennettiin vuonna 1902, ja sen pihapiiri on säilynyt eheänä kokonaisuutena käsityötaloineen ja aittavessoineen. Myös koulurakennus on alkuperäisessä kunnossa. Oskolan koulun toiminta päättyi vuonna 1961. Oskolansalolle rakennettiin oma koulu vuonna 1954, mutta sen toiminta lakkautettiin jo 1974. Oskolan Haapaloson koulu toimi 1946-1981.

 

Oskolan tie mutkittelee ohi Oskolankosken, joka yhdistää Melakon Loitimoon. Tie jatkuu Oskolansalon erämaa-alueen läpi Uskaliin. Oskolankosken ja Vintilävaaran ympäristössä kulkee luontopolku, jonka varrella on esimerkiksi talvisodan juoksuhautoja, jättiläismuurahaispesiä ja Kiihtelysvaaran vanhimmat männyt. Oskolankosken infotaulussa on infokartta luontopolusta kohteineen. Muistitiedon mukaan Oskolassa on ollut kappeli ja kalmisto sekä lappalaisten hautoja.

 

Oskolassa sijaitsee viisi luonnonsuojelualuetta. Melapuron luonnonsuojelualueen pinta-ala on noin 2,2 ha. Alue on runsaslahopuustoista kangasmetsää, korpea ja pienveden lähimetsiä. Melavaaran luonnonsuojelualueen pinta-ala on noin 2,7 ha. Alue on pääosin vanhaa, lehtipuuvaltaista lehtoa ja lehtomaista kangasmetsää, jossa on runsaasti lahopuuta. Kohde on mahdollinen valkoselkätikan elinalue. Melavaaran Päivärinteen luonnonsuojelualue on pinta-alaltaan noin 2,3 ha. Se on Melavaaran länsipuolisilla rinteillä kasvavaa vanhaa koivumetsää, jossa elää valkoselkätikka.

 

Mustapuron luonnonsuojelualue on pinta-alaltaan noin 10,4 ha. Alue on Mustapuron ympäristön luonnontilaista runsaslahopuustoista korpea ja rämettä. Sorsankankaan luonnonsuojelualue on pinta-alaltaan noin 12,9 ha. Alueella on runsaslahopuustoisia lehtoja ja luhtaisia korpimetsiä, lähteikköjä, ravinteista lettosuota ja varttunutta lehtimetsää. Alue on liito-oravan ja kanahaukan elinympäristöä.

 

Mustapuron, Melapuron ja Sorsakankaan luonnonsuojelualueet kuuluvat METSO-ohjelmaan.