Kiihtelysvaaran kirkon vaiheita

Viiden tien – Hammaslahden, Heinävaara, Keskijärven, Palon ja Huhtilammin – risteys on kirkkopaikkana vanhempi kuin nykyinen kirkko, sillä jo 1600-luvulla tiedetään paikalla sijainneen kirkon. Kiihtelysvaaran ensimmäinen kirkko, Pyhän Marian kappeli, rakennettiin vuonna 1680. Kappeli oli 21,5 kyynärää (12,8 m) pitkä sekä 13 (7,7 m) kyynärää leveä ns. pitkäkirkko, jossa oli alkuaan neljä ikkunaa ja ovi. Pyhän Marian kappeli todettiin jo vajaa vuosisata rakentamisen jälkeen ränsistyneeksi ja pieneksi, joten se päätettiin purkaa.

Nykyinen kirkko, Jumalan silmän kirkko, valmistui vuonna 1770. Paanukattoinen, viistovartinen ristikirkko on Pälkäneläisen Henrik Hägerin suunnittelema ja rakentama. Alkuaan kirkossa ei ollut eteisiä eikä erillistä sakastia; ne rakennettiin vasta 1830-luvulla.

Kirkon rakentamiseen tarvittiin 600 kpl 12 kyynärän ja 16 kpl 15 kyynärän hirsiä, 316 kpl 16 kyynärän salkoja, 700 kpl 8 kyynärän ja 600 kpl 6 kyynärän lautoja, 20000 pärelautaa, 4 nippua tuohta, 1000 kuusituumaista, 3000 viisituumaista, 25000 neljätuumaista ja 600 kolmetuumaista naulaa, 25 tynnyriä tervaa, 10 leiviskää rautaa, 14 ikkunaa, 400 kpl 6 kyynärän lattialankkuja ja kaksi 20 sylen hamppuköyttä. Mestarin ja 18 työmiehen palkaksi arvioitiin 9239 kuparitaaleria.

Ajatus ensimmäisestä kellotornista esitettiin rovastintarkastuksessa vuonna 1766, mutta pitäjäläisten mielestä erillisen tapulin sijasta piti rakentaa kirkkoon torni, johon mahtuisi pieni kello. Välipäätöksenä päätettiin toteuttaa 3,5 syltä (6,5 m) korkea kelloteline.

Kiihtelysvaaran ensimmäiset kellotapulit olivat kovin epäonnisia, sillä ne molemmat paloivat. Ensimmäisen varsinaisen tapulin rakensi Johan Pelander vuosina 1780-1781, toinen tapuli rakennettiin vuonna 1801. Kiihtelysvaaran nykyinen kellotapuli on vuodelta 1856, sen on suunnitellut saksalaissyntyinen arkkitehti E. B. Lohrmann.

Kirkkotarha

Kiihtelysvaaran ensimmäinen hautausmaa sijaitsi Kiihtelysvaaran kirkon ympärillä todennäköisesti jo ensimmäisen Pyhän Marian kappelin aikana. Tältä ajalta kirkkopihassa ei ole säilynyt yhtään muistomerkkiä; joitakin hautakiviä 1800-luvulta on vielä olemassa. Kirkkotarhan hautausmaa oli käytössä 1850-luvulle saakka, jonka jälkeen uusi hautausmaa perustettiin Viesimonkankaalle vuonna 1858. Kiihtelysvaaran kirkon lattian alle tiedetään haudatun 26 vainajaa vuosina 1740 – 1769, myös silloisen emäseurakunnan (Tohmajärven) kirkon lattian alle on haudattu kiihtelysvaaralaisia.

Kiihtelysvaaran kirkkotarhaan on kappalainen Erik Kristian Relanderin hautaamisen jälkeen vuodesta 1879 haudattu vain poikkeustapauksissa. Relanderin hautaristiä ympäröivät tuijat, jotka Suomen tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander on istuttanut isoisänsä haudalle.

Sankarihauta-alue on järjestetty arkkitehti Hannes Kamppurin piirustusten mukaan. Kirkkotarhassa on vapaussodassa kaatuneiden muistomerkki ja haudat (1921) sekä talvi- ja jatkosotien sankarivainajien haudat ja muistomerkki (1950).

Kirkon piha-alueella sijaitsee Oiva Helenjuksen tekemä taiteilijaperhe Malistojen hautaveistos. Erkki Erosen veistämä nälkään kuolleiden muistomerkki ”Tyhjentynyt kappa” (1974), joka muistuttaa nälkävuodesta 1868, jolloin neljänä kevätkuukautena kuoli 564 Kiihtelysvaaran seurakunnan jäsentä. Lisäksi sakastin vieressä on Pikku Isidorin hautamuistomerkki (s. 20.8.1865, k. 26.4.1868). Isidorin hautajaispäivänä yli 70 vainajaa odotti pääsyä siunattuun maahan.

Tutustu kirkkotarhan muistomerkkeihin.

Kiihtelysvaaran kirkko tapulista kuvattuna

Kirkko sisältä